Els grans vaixells passen la nostra casa

dimarts, 19 d’agost de 2008

Julián Grimau - Kristiina Halkola (finès)

Julián Grimau - Viquipèdia

Julián Grimau - Foro por la Memoria




Varhain aamulla, kun sain murhasta tiedon, synkän punainen rusko veresi taivaan. Pelkät lyijyiset pilvet saivat sen nähdä. Veljeni Julian Grimau, kenraalit eivät armahda koskaan. Veljeni Julian Grimau, kenraalit eivät armahda koskaan.

Aamuun avautuu hiljaa kukkien malja. Päivän tuskainen hehku täyttää ne vitkaan. Mutta suurinkin tuska synnyttää laulun. Kertovat kitaran kielet suruni määrän, vihani voiman. Kertovat kitaran kielet suruni määrän, vihani voiman.

Olkaa kirotut, kostonhimoiset raukat! Kansa kärsien maksaa valtanne hinnan. Espanja, voin sen kuulla, hiljaisuus huutaa. Näenhän kivisen tiemme, verestä mustan, verestä mustan. Näenhän kivisen tiemme, verestä mustan, verestä mustan.

Vilja on vielä kerran nouseva maasta, vaikka fasismin saapas vielä sen polkee. Kerran koittaa se päivä, kun seisot jälleen veljeni Julian Grimau, rinnalla muiden, rinnalla muiden. Veljeni Julian Grimau, rinnalla muiden, rinnalla muiden.

música: Trad.
paraulas en finès: Pentti Saaritsa

2 comentaris:

Carles Casanovas ha dit...

Pobre home, probablement el jovent
d'ara no sap qui va ser aquest
home .

merike ha dit...

He sentit aquesta cançó tan sovint en la meva joventut. Els estudiants finlandesos llavors eren molts més d'interessats en política que avui. Volien fer el món un millor lloc i pensaven que el nostre veí gran havia trobat la resposta. Felicitat per a tothom.